maanantai 14. elokuuta 2017

Miksi minusta ei ole kuulunut?

Alkuun hiukan tietoa itsestäni. Olen pitänyt blogia vuodesta 2011, se on pitkä aika. Lukijoita oli alkuun vain muutama tuttu. Yht äkkiä huomasin kirjoittavani isommallekkin porukalle. Olen vaihtanut blogiosoitetta muutamia kertoja ja hiukan etsinyt omaa juttuani kokoajan. Blogi on aina liittynyt vahvasti urheiluun. Olen pyrkinyt auttamaan, neuvomaan, kertomaan omakohtaisia kokemuksia ja mikä tärkeintä, olen pyrkinyt kirjoittamaan omia näkökulmia asioihin. En ole, enkä halua olla "fitness bloggari" jätetään semmoiset blogit muille. Olen Personal trainer, fitness valmentaja, ryhmäliikuntaohjaaja, leipuri- kondiittori- opiskelija, äiti, ja vaimo. Haluan elää unelmaani. Tämä on vain yksi elämä ja en halua tuhlata sitä, vaan elän täysillä. Vastoinkäymiset kuuluvat harmillisesti myös elämään, mutta ne on tehty voitettaviksi. Olet minkälainen tahansa, olet tervetullut lukemaan blogiani!



Alkuvuodesta olin tilanteessa, että en enää tiennyt mistä kirjoittaa, mitä annettavaa minulla olisi. Tähän vaikutti moni asia. Stressi oli yksi suurempia asioita. Muutto, koulu, työharjoittelu ja loukkaantuminen vaivasi mieltäni paljon. Varsinkin loukkaantuminen oli minulle isompi kolaus kuin monikaan uskoo. Olen rypenyt laskettelurinteessä, tullut päälleni alas ja joskus jalka vähän ollut paketissa, mutta koskaan ei ole käynyt oikeasti pahemmin. Nyt kuitenkin kroppani vaati leikkausta ja mieleni ei sitä käsittänyt. Olen aina rakastanut urheilua. Nyt minulta vietiin (onneksi hetkellisesti) se kaikki mitä olin pystynyt tekemään. Vähättelin ja naureskelinkin tapaturmalle, mutta se oli mielen suojautumiskeino. Oikeastaan vain mieheni taisi nähdä paljonko loukkaantuminen minua kirpaisi.



Kaaduin siis kotiportaissa. Hauislihakseni irtosi yläkiinnikkeistä ja olkapäätä piti hiukan putsailla palasista. 
Lääkärin mukaan pystyin tekmään isoillakin painoilla pystypunnerrusta ja muita lihaksia pystyn treenaamaan normaalisti. MUTTA totuus oli toinen. Jalkaprässissä isommilla painoilla jännitin sen verran hartioita, että kipu esti tekemästä. Tankoa en saanut hartioiden päälle. Vatsalihaksissa jälleen hartiat yrittivät ottaa liikkeestä vallan vaikka, kuin yritin pitää ne rentona. Terveenä ei tätä edes huomaa miten paljon kädet vaikuttavat liikkeeseen. Isoja painoa ei voinut roikottaa kädessä, koska väärä ranteen käätöliike vihlasi koko olkapää- ja hauis alueelle. Mitä sitten pystyin tekemään? tuettuja liikkeitä esim. Ojennus- koukistus reisille, loitonnus-lähennys jaloille, pohjenousuja, prässiä pienillä painoilla, korokkeelle nousuja ja kävelyä. Kävelin paljon. Se teki hyvää mielelle, mutta välillä kiukutti. Olisin halunnut juosta ja itkeä, mutta onnistui vain itku.


Leikkauksesta oli neljä viikkoa, kun lähdimme neljäksi viikoksi Thaimaaseen. Edellisenä päivänä kävin lääkärille näyttämässä kättäni. Käsi oli parantunut paremmin kuin osasimme odottaa. Lääkärin sanat jäivät mieleeni "Urheilija paranee nopeammin, mutta kivuliaammin". Näinhän se oli! Alkuloma meni tuhdeissa särkylääkkeissä, jotta pystyin edes kävelemään. Kun käsi meni väärään asentoon, niin jalat lähtivät alta kivusta. Tytär ja mies auttoivat pukemisessa.  Minulla on korkea kipukynnys, mutta nyt se ylittyi pahasti. Onneksi kuitenkin uiminen ja vähäinenkin liike edesauttoi paranemista ja puolessa välissä lomaa pystyin jo jättämään särkylääkkeet kokonaan pois. Eli siitäkin selvittiin! Nyt nostellaan jo suht isoja painoja koko kropalla. Matkasta enemmän omana kirjoituksenaan myöhemmin.




 Nyt kuitenkin minusta tuntuu että on aika alkaa kirjoittamaan blogia uudestaan ja hiukan eri näkökulmasta. Tarkoitukseni on viedä blogiani siihen suutaan, että moni joka tätä seuraa pääsisi treenailemaan suositulle treenileirille ja kuuntelemaan mahdollisia luentoja. Luvassa siis yhteistyötä eri tahojen kanssa. Painonhallinta ja siihen liittyvät tunteet ja kokemukset ovat minun osaamisalaani. Kokemuspohjalta yritän kirjoittaa, koska minulla on vuodesta 2012 kokemusta reilusta ylipainosta asiakkaiden kautta. Katsotaan mihin suuntaan projekti etenee. Toivon että ideani otetaan hyvin vastaan ja pääsen blogini avulla auttamaan muita. Vinkkejä mahdollisista yhteistyökumppaneista ja kirjoituksista otan mielelläni vastaan. Aiheena voi olla yipaino, fitness, nuorten urheilu tai jokin muu mieltä askarruttava asia. Blogista voi seurata jatkossa myös minun kuulumisia ja unelmien toteuttamista. Seuraava unelma on jälleen suunnittelu vaihessaa ja tästäkin kirjoitan myöhemmin.

Olen erilainen PT ja sellainen haluan olla! Tervetuloa lukemaan blogiani! Minut löytää myös istagramista @ptniinanevalainen

-Niina-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogitekstisuositus

Viikko lähtöön! Matka kohti Everestiä

Nyt tuntuu, että lähtö koittaa liian äkkiä. Asiakkaiden kanssa on hyvä pöhinä päällä. Ryhmävalmennuksissa on saavutettu mahtavia tuloksia ja...