Matkakuumetta

Blogini suunta on tänävuonna enmmän matkailuun päin, jonka takia käväsin matkamessuilla hakemassa inspiraatiota ja myös yhteistyökumppaneita. Olemme todella seikkailuhenkistä porukkaa koko perhe, jonka takia olimme kiinnostuneet matkamessuilla mm. patikointi- ja liikuntamatkoista, lähiseutu matkailusta ja tottakai uusista ideoista.

Olin positiivisesti yllättynyt siitä miten paljon oma kotimaa tarjoaa erilaisia nähtävyyksiä ja matkailu mahdollisuuksia. Nippu esitteitä lähti mukaan monelta pisteeltä ja perheemme pääsee jälleen suunnittelemaan yhteisiä hetkiä. Vielä saamme nauttia siitä, että tyttömme tykkää matkustaa kanssamme. Toivottavasti tätä jatkuisi mahdollisimman pitkään.

Vain bikinit puuttuu

Messuja kiertäessämme mielessämme oli myös Nepali ja Everest, koska tämähän tulee olemaan isoin projektimme tänävuonna. Juttelimmekin ihmisen kanssa, joka oli siellä käynyt ja näin ollen hän osasi antaa meille hiukan lisä infoa asiasta.  Vielä jäi pohdintaan, miten matkamme tulemme toteuttamaan ja mistä haluaisimme oppaan. Mutta luulen, että matkasuunnitelmat alkavat jo pikkuhiljaa löytämään omat uransa. Käytännön toteutus vaatii myös suunnittelua perheeltämme paljon, koska olemme kaikki työssä ja koulussa käyviä. Lapsiperheessä asioita joutuu aina hiukan suunnittelemaan, mutta kaikki on mahdollista.

Keväällä ja kesällä on luvassa pienempiä reissuja suomessa ja mahdollisesti pohjoismaissa. Elämäämme kuuluu isossa osassa myös liikunta ja haluan lomallani pystyä liikkumaan ja nauttimaan hyvästä ruoasta. Uskon, että löysin messuilta myös näihin vaatimuksiin vinkkejä. Jätämme löhölomat muille ja suunnittelemme meidän näköisen aktiiviloman, rentoutumista unohtamatta.

Mitä enemmän itselleni on tullut ikää, sitä enemmän olen alkanut kaipaamaan luontoon. Olenhan aina ollut luontoihminen. Harrastanut partiota ja maastojuoksua. Hiihdostakin tykkäsin joskus, ennen kuin liikunnanopettaja yläasteella vei mielenkiinnon lajiin. Eilen kuitenkin sain lainattua sukset ja ensiviikolla aijon mennä kokeilemaan, vieläkö niillä pysyisin pytyssä. Voi olla, että ottelen selfieitä lumipenkasta, persus ruvella. Saas nähdä. Katsotaan löytyykö tämän jälkeen vielä luontohenkeä.

Minulta kysytään työssäni paljon, miten pystyn toteuttamaan tiukaa ruokavaliota matkallani. Oikeastaan, kun en ole dietillä, en juuri välitä tiukasta ruokavaliosta, varsinkaan kun kisasuunnitelmia ei ole. Mieli tekisi kisata, mutta todellisuuden lyödessä kasvoihin, on parempi jättää suunnitelmat vielä suunnitelmiksi. Matkalla tykkään kokeilla erilaisia ruokia ja maistaa erilaisia makua. Olen hyvin avoin kaikelle uudelle ja yksi iso rooli matkailussa on mielestä hyvällä ruoalla. Hyvä ruoka voi olla muutakin kuin epäterveellistä. Tykkäänkin valita fiksusti, jolloin se mitä syö, ei tartu vyötärölle. Ja niin kuin aikasemmin kirjoitin, olemme hyvin aktiivisia myös lomalla, joten ravinnon pitää vastata kulutusta, niin perheen naiset pysyvät myös tyytyväisinä. Näin matkaaminen on perheenä kivempaa. Toisaalta pytyn syömään vaikka viikon puuroa metsässä, jos muuta ei ole tarjolla. Ihminen pärjää hyvinkin penellä jos vain haluaa.

Budjetti matkoillamme on aina hyvin pieni. Niin kuin olette voinut edellisistä matkoistamme lukea. Olemmeko tyytyväisiä vähään vai onko meitä onnistanut, kun olemme löytäneet hyvää ja halpaa? Ehkä vähän molempia, mutta syytän suurimmaksi osaksi kuitenkin suunnittelua ja mielikuvitusta. En ehkä ole niitä ihmisiä, jolla pitää ollla se täysihoito viiden tähden hotellissa. Olen ehkä se, jolle pitää olla puhtaat petivaatteet, hotellihuone ilman ylimääräisiä yövieraita ja iloinen palvelu. Turha nipottaminen pitää jättää kotiin ja nauttia lomasta, eikö?

@ptniinanevalainen

-Niina-